Pyydän tässä ensin kauheasti anteeksi, että osa kesti, mutta koulu vie ja niin se vain menee eika ole ollut juuri innostusta kirjoittaa mutta nyt siis osa 4 olkaa hyvät:

Heräsin kellon pirinään, kello seitsemän aamulla. Pakkasin koulu kamat, ja otin liikkavaattet mukaa, tänään olis liikkaa, voi ei! Alakerrast kuulu jotain kolistelui ja lähin kattoo et mitä siel tapahtu, siel oli joku mies, mustissa vaatteissa ja tonki meijän kaappeja ja roskiksia mutisten jotain tyyliin:
"sen on pakko olla täällä jossain". Päätin mennä lähemmäs, mut mun huonolla tuurilla astuin vinkulelun päälle ja mies katto mua, tummin, melkeen mustin silmin. Se näytti jotenki tutult, en vaa muistanu mist se oli. Se astu mua kohti ja sano möreäl tutul äänel:
"Jos hiiskahdatkin tästä kenellekkään, toinen "rakkaasi" on kohta poissa", se sano sen nii ihmeellisest et poissa jäi kaikumaa mun päähä, sit se mies lähti. Ihmettelin hetke mis äiti oli, se oli varmaa Alexin isän kaa jossai sammuneena. Hotkin nopeesti aamiaisen ja lähin koululle.

"Missä Keira on?!?"Opettajamme Mrs. Sutton tiuskaisi minulta.
"Ei hajuu..." sanoin.
"Siitä hyvästä teillä on pistokoe nyt hetipaikalla"Sutton tiuskaisi.
Meillä oli sitä samaa, Matikkaa, Äikkää, Fysiikkaa, tuplatunti kässää ja liikkaa, yök.
Liikka tunnil meil oli pesäpalloo, just ku mun piti lyödä, näin jotain, puun takaa tuli tumma ihan jonku hourupään näköne Keira, se tuli mun luo, ravistelin sitä, ei reaktiot se vaa katto muo jäätävin silmin. Se katto mua pitkää ja sitte se vaa katos noi vaa *naps* samaan aikaan näin jotain kaukana, mutta silti lähellä...